10.5.2013

Mä juon vaan tätä teetä

Eilen oli taas pari kertaa kuukaudessa kokoontuvan Olonkeveys-ryhmän aika. Ystäväni Jennyn vetämä painonhallinnan henkiseen puoleen keskittyvä ryhmä on ollut todellinen voiman ja hyvän olon lähde. Siellä on todella hyvä porukka jonka kanssa on ihanaa puhua sekä fyysisen painon että henkisenkin painolastin hallintaan liittyvistä ongelmista.

Eilen keskustelimme ruokailurytmistä ja liikunnasta ja puheeksi tuli muiden ihmisten odotukset, puheet ja neuvot syömistottumustemme suhteen. Olen usein saanut neuvoksi painonhallintaan kieltäytymisen periaatteen. "Älä ota jäkiruokaa." "Älä ota kahvileipää." "Syö vain yksi keksi." Älä. Ei saa. Kieltäydy. Hillitse itsesi.

Aina ovat nämä kieltäytymisyritykset kaatuneet omaan mahdottomuuteensa.

Miksi? Siksikö, ettei minulla ole itsehillintää? Ei, vaan siksi että minä VIHAAN tuollaista käytöstä. Minusta ihmiset, jotka istuvat seitsemää sorttia herkkua notkuvan kahvipöydän ääreen vain juodakseen nokka pystyssä jotain yrttiteetä, ovat kuin ihmiset jotka tulevat naamiaisiin ilman naamiaisasua. He ovat tylsiä ja ilottomia. Minä en koskaan halua olla se tyyppi. Sillä kuten eräs Olonkeveys-ryhmämme jäsen totesi, se tyyppi on yleensä se joka kuitenkin vetäisee ahmimalla suklaapatukan kun muut eivät ole näkemässä.

Tulette jatkossakin siis näkemään minut santsaamassa syntymäpäiväkakkua ja hyvää jälkiruokaa, sillä juhlat on tehty juhlittaviksi. Minun ongelmani ruuan suhteen ovat jossain aivan muualla kuin silloin tällöin tapahtuvassa kahvittelussa.

EDIT:
Juo viiniä, mutta älä nauti siitä »

2 kommenttia: