21.8.2013

Uusi kausi lähestyy, kesä loppuu ja syksy alkaa

Onko jo elokuun loppu? Näyttää olevan. Project 333:n toinen kausi lähestyy samaa tahtia syksyn kanssa ja meinaa yllättää minut täysin.

Projektista raportoiminen ei ole sujunut yhtä kurinalaisesti kuin mitä aluksi lupailin, valokuviakaan en ole saanut kaikista vaatteista otettua. Olen kyllä ylläpitänyt vaatelistaani tarkasti ja seurannut vaatekulutustani, mutta voisin olla vielä kurinalaisempi.

Tällä kaudella olen päättänyt ottaa tieteellisemmän ja systemaattisemman lähestymistavan vaatekaappiini. Kesäkauden alussa esittelemäni tarkka perusvaatteiden lista ei sittenkään ollut minulle se ihan oikea lähestymistapa, vaikka hyvä peruslista onkin.

Olen kesän aikana tutustunut erittäin mielenkiintoiseen blogiin nimeltä INTO MIND, jonka pitäjä kirjoittaa ihailtavan selkeästi ja tarkasti minimalistisen vaatekaapin ja tyylin rakentamisesta. Kaikki lähtee väreistä, muodoista ja henkilökohtaisesta tyylistä. Hän esimerkiksi nosta minusta kivasti esille sen, että oma niin kutsuttu perus-univormu on kaiken lähtökohta. Toinen on väripaletti, josta bloggaaja kirjoittaa hienosti täällä.

Tärkeintä minulle on nyt se, että otan itseäni niskasta kiinni ja alan pitää tarkempaa kirjaa asioista. Tähän mennessä olen pitänyt monia asioita päässäni eikä se ole toiminut aivan odotetulla tavalla. Asioiden ylös kirjaaminen selkiyttää ajatuksia ja auttaa pitämään järjestystä yllä.

Silti, tartun tähän uuteen kauteen suuremmalla varmuudella kuin ensimmäiseen. Minulla on selkeämpi käsitys siitä, mitä haluan ja mikä minulle sopii. Ennen kaikkea minulla on myös kärsivällisyyttä odottaa, kunnes se loistovaate tulee eteen.

3 kommenttia:

  1. Oma perusunivormu, tai miksi sitä haluaakaan kutsua, on etenkin suppean (mielestäni kaiken kokoisten) garderobin perusta. Kun tietää, millaisissa vaateyhdistelmissä viihtyy, on helppo hankkia niitä itse eniten kuluttavia klassikoita. Kaikki eivät kuitenkaan viihdy mekoissa ja toiset taas eivät farkuissa, joten miksi hankkia vaatehuoneeseen kostyymejä, joista ei pidä ja siksi käytä, vaikka ne kuinka olisivat universaalisti tunnustettuja klassikoita.

    Myös värit ovat itselleni olleet aina tärkeä osa ja etenkin tärkeä inspiraatio pukeutumisessa. Jos joutuu vaikka töissä pitämään tummia housuja, ei niiden tarvitse olla mustat, jos musta ei tunnu yhtään omalta väriltä; tummanharmaat tai mariininsiniset toimivat yhtä hyvin. Tosin sekin on mielenkiintoista, että lempivärit eivät välttämättä ole ainakaan itselläni välttämättä lempivärejä vaatteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun perusunivormuuni kuuluu ehdottomasti farkut, sen olen tässä selvästi havainnut. Toisaalta olen yrittänyt monen vuoden ajan tottua käyttämään jakkua, koska se on näitä "vaatekaapin peruskappaleita". Ne eivät kuitenkaan istu tyyliini. Pehmeästä kankaasta tehdyt neulemaiset jakut kyllä, mutta eivät sellaiset perinteisen jäykät.
      Väripaletin valitseminen on vähän kinkkisempi homma, mutta kyllä sekin on aika hyvin selvillä. Pitäisikö mennä värianalyysiin?

      Poista
    2. Olen sitä mieltä, että jos et viihdy jakussa tai se ei näytä omasta mielestäsi hyvältä ylläsi, älä käytä jakkua. Jos pehmeämpi neulejakku tuntuu ja näyttää kivalta, niin mieluummin sitten se. Tai neuletakki, se korvaa usein jakun myös tiettyä pukukoodia tai vastaavaa vaativissa tilanteissa, kunhan se on yksinkertainen ja siisti, ei siis kovin röyhelöinen tai romanttinen.

      Mä en välttämättä menisi sinuna värianalyysiin. Toki jos se kiehtoo tai kiinnostaa, niin sitten. Mutta muuten valitsisin vaatteet ja asusteet omien lempivärien mukaan. Tai jos haluat apua, voin auttaa sua värien valitsemisessa, sillä väitän omaavani hyvän värisilmän.

      Poista