29.8.2014

Ravintovalmennuksesta apua painonhallintaan

Vaatekaapin siivoamisesta alkunsa saanut elämän yksinkertaistamisprojektini on törmännyt alusta asti yhteen haasteeseen. Oikeasti tämä haaste on seurannut minua enemmän tai vähemmän läpi elämäni. Mitä vanhemmaksi kuitenkin tulen, sitä enemmän tajuan että ongelmaan on löydyttävä pysyvä ratkaisu.

Olen ylipainoinen.

Älkää nyt käsittäkö väärin, mistään sairaalloisesta ongelmasta ei ole kyse. Sen verran olennaisesta kuitenkin että se vaikuttaa lievästi hyvinvointiini, sekä fyysiseen että psyykkiseen. Esimerkiksi aika moni todella hyvä ja monikäyttöinen vaate odottaa yhä "varalla" pinossa siksi etten yksinkertaisesti mahdu niihin. Ja minä olen normaalipainoisenakin vaatekokotaulukoiden yläpäässä, kiitos ruumiinrakenteeni.

Olen noin 20 cm keskimittaista suomalaisnaista pitempi ja rakenteeltani enemmän luokkaa Amatsoni kuin Supermalli. Ja minä pidän siitä. Olen oikeasti täysin sinut sen asian kanssa että olen niin sanotusti "komea nainen", minusta se on oikein hyvä ja hieno tapa olla. Mutta sitäkin voi olla niin monella tapaa ja tällä hetkellä olen sitä väärällä tavalla. Toisin sanoen:

Taikinaa on enemmän kuin terästä.

Koska aikaisemmat yritykseni muuttaa painoani ja painoni koostumusta ovat aina jotenkin epäonnistuneet (ei etten olisi niistäkin jotain oppinut), päätin tarttua härkää sarvista ja hakeutua ravintovalmennukseen. Tiesin, että ruokailutottumuksissani oli jotain pielessä sillä toistuvat iltapäivän huutavat suklaanhimot eivät ole normaaleja.

Näin ollen varasin ystävien suosittelemana ajan Optimal Performance -yrityksen ravintovalmennukseen. Ja sen jälkeen on alkanut tapahtua. En olisi uskonut, että niinkin yksinkertaisella asialla kuin proteiinin lisäämisellä aamiaiseen voi olla niin kauaskantoiset vaikutukset mutta totta se on. Makeanhimot ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, voin paremmin fyysisesti ja ajatuksetkin kulkevat kirkkaammin.

Olen toki vieläkin sokerihiiri ja tulen varmaan aina pitämään herkuista. Mutta nykyään herkuttelu on nautinto kun se aikaisemmin oli luokiteltavissa riippuvuudeksi. Toki lipsahduksia ja virhearviointeja sattuu yhä, mutta sellaista elämä on. Niitä tulee aina. Niistä pitää vain ottaa opiksi ja jatkaa eteenpäin, toivottavasti viisaampana.

Ravintovalmennuksessa ja kuntovalmennuksessa käymisen myötä olen myös joutunut myöntämään itselleni erään toisen tosiasian.

Kaikkea ei voi tehdä itse ja apua saa pyytää.

Minun elämässäni tämä on ollut sellainen asia jonka käsittelyyn olen tarvinnut ulkopuolista apua. Olen iloinen siitä että pyysin sitä, sillä apua olen todellakin saanut ja uskon, että näillä eväillä saan pysyviä tuloksia aikaiseksi.

2 kommenttia:

  1. Niin huippua, että asiat ovat menneet eteenpäin! ^___^ Jos nyt noin voi sanoa.. Pahoittelen sanavalintojani, mutta ymmärtänet mitä meinaan. Ja todellakin, on mahdotonta, että ihminen pystyisi kaikkeen ihan yksin, muuten kuin sadan mutkan kautta. Ja aina mutkiin ei ole varaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos June. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitit. :-)

      Poista