7.2.2015

Oman mielipiteensä sanomisesta

Minua on usein syytetty siitä, että minulla on vahvat mielipiteet. Nimenomaan syytetty, koska tämä on selvästikin joidenkin mielestä joku vika. Tiedostan, että ilmaisen itseni välillä turhan voimallisesti ja en osaa pysähtyä kuuntelemaan vastapuolen argumentteja. Mutta olen myös valmis kyseenalaistamaan mielipiteeni jos saan pätevät vastaperusteet.

Kuitenkin on paljon tilanteita ja keskustelun aiheita, joiden edessä menen tuppisuuksi kun pitäisi osata avata suunsa ja pitää joko omaa tai jonkun toisen puolta. Oikein tunnen, kun sisälläni kuplii ja kiehuu ja silti en saa suutani auki. Jälkeenpäin kelailen näitä tilanteita päässäni monta kertaa ja mietin, mitä olisi pitänyt sanoa samalla kun tunnen miten harmitusaste nousee entisestään. Tämä on tapa, josta en pidä ja josta haluan päästä eroon.

Millaisia nämä tilanteet sitten ovat? Usein ne ovat sellaisia, joissa minulle on lapsesta asti tehty useita kertoja selväksi että minun mielipiteeni käsiteltävästä aiheesta on väärä tai outo. Tämä uskomus istuu kaikkien näiden vuosien jälkeenkin minussa niin syvällä, että vältän näiden mielipiteiden esiin tuomista lähinnä siksi että en jaksa kuunnella sen jälkeistä ihmettelyä ja välillä suoranaista pottuilua mutta myös siksi että pelkään väärän leiman saamista otsaan.

Lievemmästä päästä oleva esimerkki on kesäfanittajien joukkoon joutuminen. Kun KAIKKIHAN tietävät että kesä on ihmisen parasta aikaa ja KAIKKI suorastaan RAKASTAVAT hellettä ja kuumaa. Täten kerrottakoon, että ei. Kaikki eivät rakasta näitä asioita. Pidän kesästä, lämmöstä ja valosta, mutta kyllä kunnon talvi pakkasineen ja hankineen on kiva asia.

Sitten on tilanteita, joissa nielen mielipiteeni siksi että haluan miellyttää muita. En halua olla vaivaksi, en halua huonontaa ilmapiiriä sanomalla mitä oikeasti ajattelen. Olen liian monta kertaa joutunut tilanteeseen jossa ääneen sanottu vastakkainen mielipiteeni on johtanut ilmapiirin jäätymiseen ja pahimmassa tapauksessa porukan ulkopuolelle sulkemiseen. Kun tällaista kokee tarpeeksi monta kertaa, oppii pitämään suunsa kiinni.

Näin aikuisena olen yrittänyt opetella tästäkin tavasta eroon ja enenevässä määrin jopa onnistunutkin. Sillä miksi minä haluaisin miellyttää ihmisiä jotka ovat valmiit sulkemaan jonkun porukan ulkopuolelle siksi että tämä omaa erilaisia mielipiteitä ja uskaltaa sanoa ne ääneen?

Esimerkki tällaisesta tilanteesta on muutaman vuoden takaa. Kyllä, näin kauan tämä asia on minua vaivannut. Olin viettämässä iltaa muutaman vanhan kaverin kanssa kun puheeksi tuli yhteinen tuttavamme. Kaverini eivät ole koskaan pitäneet tästä ihmisestä ja ovat aina kokeneet tämän henkilön tehneen vääryyttä heitä kohtaan. He puhuivat tästä ihmisestä todella rumasti ja mielestäni hyvin epäoikeudenmukaiseen sävyyn. Minulle tämä henkilö taas on todella rakas ja läheinen enkä jaa kavereitteni mielipidettä ollenkaan. Mutta olin hiljaa. En halunnut suututtaa heitä ja pilata hauskasti alkaneen illanvieton tunnelmaa. Väärä veto, sillä ilta oli omalta osaltani pilalla juuri siksi, etten uskaltanut sanoa kavereilleni vastaan.

Olen sittemmin nähnyt näitä vanhoja kavereita aika vähän, ehkä juuri tämän tilanteen aiheuttaman pahan olon takia. Jos olisin tuolloin sanonut mitä halusin sanoa, näkisimme ehkä useammin. Tai sitten olisin suututtanut heidät kunnolla ja välimme olisivat poikki. Sekin vaihtoehto minun tulee hyväksyä.

Erikseen ovat vielä avautumistilanteet. Siis ne, missä yksi vuodattaa kaikki murheensa toisten niskaan ja muut istuvat hiljaa ja kuuntelevat. Minä istun näissä tilanteissa hiljaa, kuuntelen ja toivon kuolevani. Helvetti on mielestäni paikka, jossa istut kulmapöydässä ilman tietoa pois pääsystä, juot HYLA-maitoon ja Juhla Mokkaan tehtyä maitokahvia, katsot televisiosta saksaksi dubattua amerikkalaista TV-sarjaa ja kuuntelet kun vieressä joku avautuu parisuhteestaan. 

Mikä olisi paras tapa päästä tällaisista tilanteista eroon? Käskeä avautujan pitää suunsa kiinni? Ottaa kuulokkeet esiin ja tylysti laittaa musiikki soimaan? Vai vaan keksiä jokin tekosyy ja häipyä paikalta, mielellään kesken lauseen? Vielä ei ole minulle tämä toimintamalli valjennut.

Matkalla kohti kevyempää elämää olen ymmärtänyt, että yksi tärkeimmistä avaimista siihen on rehellisyys, sekä itseä että muita kohtaan. Kun piilotan mielipiteitäni ja teeskentelen olevani samaa mieltä muiden kanssa vaikka en olekaan, silloin olen epärehellinen sekä itseäni että keskustelukumppaniani kohtaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti